Kun kävin siellä ekaa kertaa, pieni taiteilija sisälläni heräsi. Se on sellainen paikka, joka ei kumartele mihinkään suuntaan, vaan uskaltaa olla juuri sellainen kuin haluaa ja hyvä esimerkki siitä on, että kossusnapsin voi ottaa alkuruuaksi!
Seahorsesta on liikkeellä paljon erilaisia legendoja ja ravintolan verkkosivuillakin on kerrottu ravintolan värikkäästä historiasta, kuten sen ison merihevosteoksen synnystä, joka koristaa vielä tänäkin päivänä pääsalin päätyseinää.
Ravintola Sea Horsessa on vaan jotain sitä, mikä tekee siitä tunnelmallisen ja viihtyisän paikan - Vaikka se on hieno, niin siinä ei ole liikaa yritystä. Tarjoilijat kohtelevat tasa-arvoisesti kaikkia ja ovat muutenkin ihanan rempseitä. Kaiken tämän lisäksi ruoka on ihana mutkatonta. Sellaista, jota vain mummut osaavat tehdä.
Suosittelen tätä paikkaa kaikille, koska siellä käynti on todellinen kokemus. Paikka on myös päässyt Christer Lindgrenin kirjaan Stadin klassikot. Maukkainta retroruokaa. Kyseinen kirja pitää kyllä hankkia käsiin ja aivan mahtavaa olisi kiertää kaikki kirjassa käydyt ravintolat: Sea Horse, Kosmos, Elite ja Kolme Kruunua. No ainakin kaksi neljästä on jo käyty läpi. Elite ja Sea Horse. Elitessä ei kuitenkaan ollut aivan samanlaista tunnelmaa kuin Sea Horsessa. Sieltä puuttui se tietty lämpö, puheensorina sekä välittömyys, jotka Sea Horsesta löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti