torstai 30. toukokuuta 2013
lauantai 25. toukokuuta 2013
Salutorgetin afternoon tea
Koska kyseessä oli perjantai, niin pitihän sitä juhlistaa shampanjalla ;)
Ja koska afternoon tealla oltiin, niin kuuluihan se tee myös asiaan. Teevalikoima oli päätä huimaava. Kovan pohdiskelun jälkeen päädyin Assam T.G.F.O.P -teehen, joka on Pohjois-Intian tasankoalueen isolehtinen tee. Se oli voimakkaan täyteläinen ja hiukan liköörimäinen. Tosi hyvää maidon kanssa.
Salutorgetin iltapäiväteehen kuului paljon ihania herkkuja. Tarjolla oli skonsseja, kotitekoista appelsiini-kurpitsa-marmeladia ja mansikkahilloa sekä clotted creamia eli kokkareista kermaa, joka on paksua englantilaista kermaa. Lautaselta löytyi myös monia muita suolaisia ja makeita ihanuuksia, kuten macaroneja, kurkku-tuorejuustoleipiä ja sitruunakakkua. Mä olin taivaassa!
Tämän setin jälkeen ei nälkä yllättänyt ihan heti. Pienenä vinkkinä kaikille, jotka suunnittelevat suuntaavansa Afternoon tealle Salutorgettiin: makeita ja suolaisia herkkuja kannattaa syödä ristiin, koska muuten makean ähky on aivan mahdoton!
Tässä vielä lähikuvaa todella maukkaista skonsseista ja taivaallisesta mansikkahillosta! Skonssien rakenne oli aivan mun makuun!
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Vihreä pesto
Kaikki, jotka tuntee mut lukioajoista tietää, että mä RAKASTAN pestoa. Mä itseasiassa elin abivuoden lähes pelkästään pestolla. Äitilla taisi mennä hermot pariin otteeseen, mutta en voinut sille mitään - en voinut kieltäytyä pestosta. Yleensä söin tätä jumalten kastiketta pastan kanssa, mutta välillä myös leivän päällä.

Mun ja peston intohimoinen suhde alkoi loppukesän pihajuhlissa vuosia sitten. Näissä pihajuhlissa rakas Saara tarjosi tätä ihanuutta pestopastan muodossa. Muistan vieläkin sen tuoksun ja sen makuelämyksen, kun haarukoin pastaa suuhuni eittäin suurella antaumuksella. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Vieläkin peston tuoksu saa mulla kylmät väreet kulkemaan pitkin selkä piitä. Pesto on niin mun intohimo!
Mä sain ihanilta ystäviltäni synttärilahjaksi sauvasekottimen. Heti silloin, kun tämä sauvasekoitin paljastui paketista, tiesin mitä aion tehdä sillä - no pestoahan se oli! Tämän sauvasekoittimen mukana tuli myös kätevä kulho, jossa peston teko onnistui tosi helposti.
Pesto on muuten aivan supernopea tehdä ja se on myös todella helppoa! Kuka tahansa voi olla oikea gurmeekokki peston avulla! Jos kaapista ei löydy sauvasekoitinta, blenderi tai morttelikin käyvät tähän hommaan mainiosti. Peston teon morttelilla voi ottaa ihan urheilusta. Ainakin melkein!;)

1. Paahda pinjansiemeniä kevyesti pannulla (niin, että niistä tulee kauniin kullanruskeista)
2. Laita korkeaan kulhoon pinjansiemenet, valkosipuli, basilika, parmesan ja iso loraus öljyä
3. Surauta sauvasekottimella ainekset tasaiseksi tahnaksi
4. Maista pestoa ja lisää siihen suolaa ja pippuria makusi mukaan
Täydellisiä makuhetkiä peston parissa!
Mun ja peston intohimoinen suhde alkoi loppukesän pihajuhlissa vuosia sitten. Näissä pihajuhlissa rakas Saara tarjosi tätä ihanuutta pestopastan muodossa. Muistan vieläkin sen tuoksun ja sen makuelämyksen, kun haarukoin pastaa suuhuni eittäin suurella antaumuksella. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Vieläkin peston tuoksu saa mulla kylmät väreet kulkemaan pitkin selkä piitä. Pesto on niin mun intohimo!
Pesto on muuten aivan supernopea tehdä ja se on myös todella helppoa! Kuka tahansa voi olla oikea gurmeekokki peston avulla! Jos kaapista ei löydy sauvasekoitinta, blenderi tai morttelikin käyvät tähän hommaan mainiosti. Peston teon morttelilla voi ottaa ihan urheilusta. Ainakin melkein!;)
Pesto (noin neljälle)
1-2 valkosipulinkynttä
2 ruukkua basilikaa
0,5 dl pinjansiemeniä
1 dl parmesania
reilusti hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1. Paahda pinjansiemeniä kevyesti pannulla (niin, että niistä tulee kauniin kullanruskeista)
2. Laita korkeaan kulhoon pinjansiemenet, valkosipuli, basilika, parmesan ja iso loraus öljyä
3. Surauta sauvasekottimella ainekset tasaiseksi tahnaksi
4. Maista pestoa ja lisää siihen suolaa ja pippuria makusi mukaan
Täydellisiä makuhetkiä peston parissa!
maanantai 20. toukokuuta 2013
Marjainen pavlova
Pavlovakakun salaisuus on sen marenkipohjassa. Se on kovaa päältä, mutta ihanan tahmeaa sisältä ja kaiken lisäksi se sulaa ihanasti suuhun! Marja-pavlova on todella makea kakku ja siksi marjat, minttu ja passionhedelmäkastike tuovat siihen kivasti kirpeyttä.
Marjainen pavlova
Pohja:
4 kananmunan valkuaista
1 1/2 dl sokeria
2 dl tomusokeria
1 tl valkoviinietikkaa
n. 4 tippaa punaista elintarvikeväriä
Koristeluun:
1 prk mascarponea
2,5 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria
mustikoita
vadelmia
mansikoita
mintunlehtiä
6 passionhedelmää
1 rkl sitruunamehua
tomusokeria
1. Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi eli vaahdon tulisi pysyä vatkauskulhossa, vaikka kääntäisit kulhon väärinpäin
2. Kääntele tomusokeri, etikka ja elintarvikeväri varovasti mukaan
3. Annostele marenkivaahto leivinpaperilla päällystetylle uunipellille isoksi pyöreäksi kiekoksi
4. Paista pavlovaa kiertoilmauunissa 80 asteessa kolme tuntia
5. Koristele pavlova juuri ennen tarjoilua, koska muuten marenkipohja kerkeää vettyä. Valmista mascarponevaahto. (Ohje löytyy täältä). Koska pavlova on todella makea jälkiruoka, kannattaa mascarponevaahto-ohjeessa oleva tomusokeri jättää pois.
6. Nostele mascarponevaahtoa marenkikiekon päälle ja koristele kakku marjoilla ja mintulla.
7. Kaavi passionhedelmistä sisusta kulhoon ja lisää mukaan sitruunanmehu. Sekoite. Pirskottele kastiketta kakun päälle ja viimeistele kakku tomusokerilla
Pavlovassa on huippua myös se, että sen päälle voi laittaa lähes mitä tahansa! Mä olen alkanut jo ideoida uusia pavlova-makuja. Mielessä on ollut hiukan syksyisempiä versioita, jotka mun täytyy unohtaa täysin, koska kesä on nyt täällä!
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Edinburghin matkan kuvia
Tässä on vähän Edinburghin matkan kuvasaldoa.
Meidän hotelli sijaitsi melko lähellä kaupungin keskustaa, joten sieltä oli helppo kävellä esim keskustaan. Loman aikana tulikin kulutettua Leith Walkia oikein urakalla. Matkalla pääsi ihailemaan paikallisten asumista ja pieniä city-puutarhoja talojen pihoilla.
Edinburghin rakennukset oli aika harmaita, mutta tosi useassa talossa oli värikäs ovi. Ovia oli niin punaisia, keltaisia, violetteja kuin sinisiä. Ne piristivät kummasti katukuvaa.
Pubeja oli lähes joka kulmalla. Osa oli selkeästi jonkun ketjupaikkoja ja jotkut (yleensä ne vähän nuhjuisemmat) yksityisomistuksessa olevia. Tällaisissa yksityisessä omistuksessa olevissa pubeissa oli paljon enemmän tunnelmaa ja niissä pääsikin todistamaan sitä, että pubit todellakin ovat paikallisten olohuoneita. Mun sydämmen sulattivat vanhat papparaiset, jotka tulivat nauttimaan päivittäiset oluset vanhojen tuttujen kanssa ja puimaan hiukan maailman menoa. Awww, mua alkaa ihan hymyilyttämään, kun vaan ajattelen niitä. :)
Katujen välistä näki aina ihanan vilauksen upeista kukkuloista. Mua harmittaa tosi paljon, että me ei loppujen lopuksi keretty käydä tutustumassa ylämaihin. Olisi ollut aivan huippua hiukan patikoida, vaikka en tiedä mitä siitä olisi edes tullut mun osalta!:D
Skotlannin reissun aikana tuli maisteltua viskien lisäksi myös erilaisia kuivia omenasiidereitä. Tämä kuvassa oleva yksilö ei ollut paikallinen siideri, mutta ihanan raikasta ja omenaista se oli.
Söin matkalla aikamoisen monsterihampparin! Siinä oli ihanan tahmeaa pulled porkia, uppopaistettua sipulia, ihanan tulista jalopenoa ja juustoa, joka jumalaisesti suli kaiken täytteiden päälle.
Rose Street oli pitkä kävelykatu Edinburghin keskustassa. Sen varrelta löytyi niin kauppoja kuin mielenkiintoisia pubeja. Sen ylle oli asennettu lippuja, jotka heiluivat tuulessa ja Edinburghissahan siis tuuli ihan koko ajan!
Kun Edinburghin katuja vaelteli, siellä törmäsi mitä mahtipontisempiin rakennuksiin, muistomerkkeihin sun muihin historiallisiin nähtävyyksiin. Sen takia juuri päämäärätön haahuilu ympäri kaupunkia onkin musta paras tapa tutustua Edinburghiin. Tämän haahuilun yhteydessä on tärkeä muistaa pysähtyä myös pubiin.
Pakollinen turistikuva säkkipillinsoittajasta.
Maisemat oli todella henkeäsalpaavia. Vaikka keskusta oli suuri, sen laitamilla luonto otti heti vallan. Upeat kukkulat ja niityt olivat todella hieno vastakohta kaupungin harmaille rakennuksille ja ihmishulinalle.
Lähellä Edinburghin linnaa, Royal Milen varrella sijaitsi ravintola, jossa oli tarjolla yli 3500 erilaista viskiä! Sieltä löytyi jopa creme bruleelta maistuvia viskejä.
Herkullinen viskitapas -lajitelma.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Sitruuna-basilikadrinkki
Mä tosiaan sain opinnäytetyöni valmiiksi tällä viikolla ja sitähän piti juhlistaa jotenkin. Tiistaina, kun saavuin kotiin kypsyysnäytteestä ja palauttamasta opparia, mä päätin tehdä sitruuna-basilikadrinkejä! Mä en ole koskaan ollut mikään kova drinkkien tekijä, mutta lisääntynyt auringonpaiste on saanut ihmeitä aikaan - sekä myös Pinterest, joka on täynnä mitä kauniimpia kuvia erilaisista juomista. I'm so addicted!:)
Sitruuna-basilikadrinkki (kahdelle tai neljälle)
5-6 sitruunaa
1,5 dl ruokokidesokeria
2,5 dl vettä
1,5-2 dl rommia
tuoretta basilikaa
paljon jäitä
vettä
1. Mittaa pannulle sokeri ja vesi. Lisää mukaan myös iso kourallinen basilikanlehtiä
2. Sekoita niin kauan kunnes sokeri on täysin sulanut nesteeseen.
3. Purista sitruunoista mehu
4. Sekoita keskenään yhdessä isossa kannussa sitruunamehu, sokeriseos, rommi, jäät ja iso loraus vettä (maistele aina välissä, että milloin seos on mieleisesi). Voit myös jakaa nesteet kahteen hiukan pienempään kannuun.
5. Koristele sitruunaviipaleilla ja tuoreella basilikalla
Oli aivan täydellistä istua takapihalla ja siemailla tätä sitruuna-basilikadrinkkiä tietäen, että oppari on nyt kasassa ja siihen ei tarvitse enää uhrata viikonloppuja tai arki-iltoja! Jihaa!
torstai 16. toukokuuta 2013
Edinburghin ravintolat: Loch Fyne
Me saavuttiin Loch Fyne -ravintolalle juuri silloin, kun aurinko alkoi vajoamaan horisonttiin. Tämä paikka oli todella kaunis. Koko ranta oli kauniin karu ja vastarannalla nousivat vuoret ylväänä.
Veneet olivat hiukan kellallaan laskuveden takia. Tämä satama-allas oli todella symppis!
Maistoin elämäni ensimmäistä kertaa ostereita. Täytyy sanoa, että yllätyin, kuinka maukkaita ne olivat - varsinkin, kun päälle laittoi chili-korianterimurskaa ja pari tippaa tabascoa, nam!
Ostereiden jälkeen me otettiin vielä oikeat alkupalat. Jokainen otti vähän erilaisen alkupalan, jotta pystyttiin maistelemaan toisiltamme erilaisia ruokia. Yksi alkupaloista oli suussa sulavaa lohta.
Friteerattuja jättikatkarapuja - oli muuten ihanan tuoreita!
Herkullinen katkarapucoctail.
Mä otin makrillia.
Olen suuri makrillin ystävä. Pienenä halusin aina, että äiti ostaa mulle pippurimakrilliakaupasta, koska se oli mun suurinta herkkua. Tästä syystä päädyinkin ottamaan makrillia, joka tarjoiltiin suloisesta purkista. Ulkonäöltään alkupala ei ollut ehkä se houkuttelevin, mutta hyvää se oli!:)
Pääruoaksi otin aivan herkullisen merenelävälautasen, jossa oli uusia perunoita ja haudutettua pinaattia. Lautaselta löytyi simpukoita, lohta, ahventa, katkatapuja ja kampasimpukoita - täydellistä! Uudet perunat maistuivat aivan mahtavalta. En malta odottaa sitä, että niitä saa täältä Suomesta taas hyvään hintaan.
Pääruoan jälkeen mun oli pakko käydä ulkona ottamassa vähän kuvia, koska siellä oli niin upean näköistä!
Joku näissä veneissä vetosi muhun. Mulla oli omat mielikuvaleikit siitä, kuinka paikalliset kalastajat tuovat päivän saaliinsa ravintolaan.
Pitihän tämä upea illallinen kruunata vielä jälkiruoalla. Otin brittiläisen sitruunavanukkaan, jossa oli vadelmaa. Mukana tuli myös vadelmamacaron ja tuoreita vadelmia. Tämä oli täydellisen raikas lopetus upealle aterialle!
Upeaa maisemaa täytyi ihailla vielä hetki ennen taksiin hyppäämistä. Tämä oli kyllä kaikin puolin taivaallinen ruokakokemus! Loch Fyne -ravintolaan voisin mennä uudestaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)